Legenda # 2: Erkki "Eetu" Leppäniemi

“UP-V on minulle kotiseura ja aina se tärkein kaikista edustamistani seuroista. Sen kanssa olen kokenut parhaat hetkeni pesäpalloilussa.”

Mistä kaikki alkoi?

1.7.1940 Ilmajoella alkoi toisen UP-V:läisen legendan matka kohti pesäpallon huippua. “Eetu on voimakkaasti tunteella elävä, tarmokas seura-aktiivi, jolta on löytynyt seuran kannalta elintärkeää energiaa moneen eri toimintamuotoon”, näillä sanoin Mika Mikola kuvaili Eetua UP-V:n historiikissä.

Vuonna 1990 UP-V:n edustusjoukkue puettiin komeaan nahkatakkiin (Kuva: UP-V:n arkisto)

Pesäpalloura

Erkki “Eetu” Leppäniemi on Ilmajoen Kisailijoiden kasvatti ja pelannut myös Laihian Liitto-Urheilijoissa, Loimaan Palloilijoissa sekä Kankaanpään Mailassa. Ilmajoella hän saavutti SM-hopeaa vuonna 1958 ja pronssia 1960. Eetu siirtyi pelaamaan Ulvilan Pesä-Veikkoihin vuonna 1963. “Tammikuun kokouksessa johtokunta valtuutti Jorma Mattilan ja Spinkkilän matkustamaan Ilmajoelle tiedustelemaan Laihian Liitto-Urheilijoiden lukkaria UP-V:hen. Ja näin seuraan saapuikin vahvistus, kovakätinen ja -lyöntinen Erkki Leppäniemi.”

Vuonna 1966 UP-V:n edustusjoukkue koki kovia, kun Leppäniemi teloi suurkisaturnauksessa polvensa niin pahaan kuntoon, että pakkolepoa tuli - ja paljon. Vaikka huippulukkari olikin poissa pelistä, UP-V säilytti sarjapaikkansa ollessaan viides kauden jälkeen. Leppäniemi sai kutsun sen vuoden Itä-Länteen yhdessä veljensä Juhani Leppäniemen ja Pertti Kurpan kanssa.

UP-V:n kymmenvuotisjuhlavuosi 1967 sai upean päätöksen, kun UP-V saavutti hopeaa mestaruussarjassa, mikä oli siihen asti paras satakuntalainen saavutus, Leppäniemi oli joukkueen yksi avainpelaajista veljensä kanssa: “Meillä oli selvä sopimus. Jussi käänteli lyöntejä enemmän kolmospuolelle, ja minä puolestani pommitin enemmän kakkospuolta.” Myös vuosi 1968 oli mielenkiintoinen, sillä UP-V:n joukkueessa pelasi peräti kolme Leppäniemeä, kun Veikko Leppäniemi liittyi veljiensä joukkueeseen.

Tämä ei kuitenkaan vetänyt vertoja vuodelle 1970, jolloin UP-V voitti Suomen mestaruuden, tällä hetkellä ainoaa laatuaan Satakunnassa. “Joukkueen runko oli pysynyt niit pitkään kasassa, että meitä ei yllättänyt enää mikään. Jokainen tiesi joukkueen vahvuudet, ja niiden mukaan pelattiin. Vuonna 1970 paketti oli yksinkertaisesti valmis mestaruuteen”, näillä sanoilla Eetu kuvaili tuntemuksiaan mestaruusvuotena. Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon, sillä “oikeastaan minua harmittaa vain yksi asia pelaajauraltani. Vuonna 1970 Pesäpalloliitto ei katsonut aiheelliseksi palkita mestarijoukkueen pelaajia Vuoden pesäpalloilijan tai Vuoden lukkarin palkinnoilla. Tämä johtui pitkälti siitä, että Liittojohtokunnan enemmistö tuli Idän seuroista”.

Mestarit 1970 (Kuvat: UP-V:n arkisto)

Eetu rupesi luotsaaman vuoden 1974 miesten joukkuetta, kun Usko Siirtonen siirtyi seuran puheenjohtajaksi. Hän toimi pelinjohtajana myös vuosina 1989-1990. Eetu valittiin kabinettiin vuonna 1976, jolloin myös rupesi valmentamaan UP-V:n naisten joukkuetta. Leppäniemi lisäsi harjoitusmääriä sekä toi mukanaan nopeus- ja voimaharjoittelua. Hän valmensi myös KK-V:n naisia.

Eetu pelasi ulkopelissä lähes aina lukkarin paikalla ja sisäpelissä kotiuttajana, numerolla 4. Kovakätisenä ja -lyöntisenä tunnettu Leppäniemi oli kiistatta yksi UP-V:n menestysvuosien avainhahmoista. “Erinoimainen lukkari, jolla oli kaikki huippuominaisuudet. Syöttöasennosta ei koskaan voinut päätellä minkälaista syöttöä tulee. Tämä on äärimmäisen harvinainen taito huippulukkarienkin joukossa”, näillä sanoin Petu kuvaili joukkuetoveriaan. Leppäniemi oli pitkäaikainen pelinjohtaja sekä nais- että miesjoukkueissa, toimi seuran johtokunnassa ja hoiti 2000-luvulla kuuluttajan hommia UP-V:n peleissä. Eetun puoliso, Aila Palonen, oli myös naisjoukkueen yksi kantavista voimista 1970-2000 -luvuilla.

Eetu odottamassa palloa kotipesässä Puna-Mustia vastaan pelatussa ottelussa (Kuva: Helsingin Puna-Mustat)

Leppäniemi edusti seuraansa neljässä Itä-Länsi -ottelussa vuosina 1966-1968 ja 1970, kahdessa Liitto-Lehdistö -ottelussa vuosina 1968 ja 1970 sekä Suomi Cupissa 1970. Hän saavutti urallaan mestaruuden vuonna 1970, hopeamitalin vuosina 1958, 1967-1968 sekä pronssia vuonna 1960. Mestaruussarjassa hän pelasi kaiken kaikkiaan 189 ottelua, joissa hänen lyöntisaaliinsa oli 17+211 ja tuotuja juoksua kertyi 153. Ensimmäisen ottelunsa mestaruussarjassa hän pelasi 17-vuotiaana.

Mitä hänelle kuuluu nyt?

Muutama saattaa muistaa nähneensä Eetun UP-V:n järjestämillä Pesispäivillä alkuvuodesta. Siellä hän oli aktiivisesti mukana auttamassa ja opastamassa junioreita. Myös Eetu ei pysty elämään ilman pesäpalloa, mutta elämän tärkeimmät asiat ovat perhe sekä tietysti lastenlapset. Leppäniemen muita harrastuksia ovat ravit ja puutarhanhoito. Matka pesäpallon parissa jatkuu katselijan roolissa ja monet saattavatkin kuulla Eetun huutavan ohjeita pelien aikana. Toki myös kuuluttamoon annetaan ohjeita mennen tullen.

Eetun mukaan hänet muistetaan hyvästä heittokädestä ja lyöntipelistä. Miten peli on siis muuttunut hänen omista peliajoistaan? Kuulemma kentät ovat hienommat ja jokerit sekä pelitaktiikka ovat erilaiset. Nykyisin fysiikka on pelaajilla heikkoa. Siksi hän kehottaakin sekä UP-V:n junnuja että edustuksen miehiä hankkimaan hyvän pohjakunnon sekä laittamaan taktiikka kuntoon. Eetu odottaa kesältä taktisesti kypsää peliä ja jos häntä ei kesällä löydä LähiTapiola-areenalta, niin kannattaa tsekata Porin tori tai Pihlava.

Kuusi nopeeta

*UP-V - Ykkönen Satakunnassa
*Kesä - Pesis ja kukat
*Kuusiaita - Monta juoksua
*Musiikki - Jos sais kerran reissul
*Ajolähtö - Paras tilanne
*Kumura - Epävarma

“Pesis on peleistä suomalaisin”

Pesät täyteen, mä tyhjään