Legenda #1: Pertti "Petu" Kurppa

“UP-V on antanut minulle paljon. Se on ollut tärkeä osa elämää, sitä tasapainottava tekijä.”

Mistä kaikki alkoi?

12.9.1943 Karjalankannaksella, Kanneljärven pitäjässä, alkoi UP-V:läisen legendan matka kohti pesäpallon huippua. Tuntemattomana pysyvä katsoja on UP-V:n historiikkia tehdessä sanonut, että “yhden UP-V:n legendan mainitseminen ei ole vaikeaa. Petu oli pelimies henkeen ja vereen. Hän nautti pelistä ja sai yleisönkin nauttimaan siitä”. Pertti “Petu” Kurppa saa kunnian olla ensimmäisenä vuorossa, kun vuoden 2015 aikana esittelemme UP-V:läisiä legendoja niin pelikentiltä kuin taustajoukoistakin.

Vuoden 1964 joukkue. Ylärivi vas. Lunden, Mattila, Kurppa, Jokela, Kokko & Virtanen H.
Alarivi vas. Järvinen, Leppäniemi, Kivioja & Valli (Kuva: Jorma Mattila) 

Pesäpalloura

“Pesäpallojaostojen yhdistymisessä kohtasivat monet ristikkäiset edut. Uralla oli kanavia, Yrityksellä pelaajia”, näin Pertti Kurppa kuvaili sanoin, kun UP-V päätettiin perustaa 9.4.1957. Petu pelasi UP-V:n suomensarjan joukkueessa vuosina 1958-1963 ja 1965 sekä mestaruussarjassa 1964 ja 1966-1977. Tätä ennen Petu pelasi UP-V:n junnuissa, joissa hänen joukkueensa niitti menestystä. Esimerkiksi keväällä 1958 Ulvilaan tuli koulumestaruus ja syksyllä kärppäjuniorit pokkasivat suurin piirtein samalla joukkueella piirinmestaruuskullan.

Vuonna 1960 Kurppa nostettiin edustusjoukkueen avainpelaajaksi eli ykköskärjen vaihtajaksi ja kakkosvahdiksi. Samana vuonna hänet valittiin kolmannen kerran peräkkäin nuorten Itä-Länteen. Ensimmäisen kerran Kurppa esiintyi aikuisten arvo-ottelussa jo vuonna 1961, kun hänet valittiin edustamaan seuraa Mestarit - Muu Suomi -ottelussa. Hän oli myös mukana kokemassa UP-V:n nousun mestaruussarjaan kauden 1963 päätteeksi: “Kai siinä nousussa vaan kaikki natsasi kohdalleen. Tärkeää oli ennen kaikkea ulvilalainen yhteishenki, joka pesäpallon taakse muodostui. Vainiolassa tai Pitkärannalla ei tainnut olla montaa taloa, jota pesäpallo ei jollakin tapaa koskettanut.”

Vaikka vuonna 1964 visiitti mestaruussarjassa jäi yhden kauden mittaiseksi, UP-V vakiinnutti paikkansa pääsarjassa vuonna 1966. UP-V:n ensimmäisellä pääsarjakaudella kaksi ulvilalaista sai kutsun Itä-Länsi -otteluun. Seuraa edustivat Helge Kokko ja Pertti Kurppa, joka palkittiin ottelun parhaana pelaajana sekä myös koko kauden toiseksi parhaana pesäpalloilijana häviten ainoastaan legendaariselle Uuri Ståhlhammarille.

Kurpan pesäpallouran ehkä hienoin kruunu tuli vuonna 1970, kun UP-V voitti seuran ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan Suomen mestaruuden. Joukkueella oli mahdollisuus varmistaa mestaruus Nurmossa toiseksi viimeisellä sarjakierroksella. Ottelu päättyi UP-V:n voittoon lukemin 16-8, mikä tarkoitti sitä, että UP-V sai viimeisen kotiottelunsa jälkeen nostaa mestaruuspytyn korkeuksiin. Tämä mestaruus on edelleen ainoa laatuaan Satakunnassa. “Ulvila oli vähän aikaa melkoinen karnevaalialue. Meitä pelaajia muistettiin kaikenlaisilla huomionosoituksilla. Naapurini lahjoittivat kukkamaljakon, johon oli kaiverrettu: Kulta-Petulle”, Kurppa kertoi tuntemuksistaan mestaruuden jälkeisistä ajoista. Joukkue voitti samana vuonna myös Suomen Cupin, joten asema maailman parhaana pesäpallojoukkueena sai sinetin.

 
Mestarit potretissa 1970 (Kuva: Vilho Hyvönen)

Petu pelasi sisäpelissä numeroilla 2 ja 3 sekä ulkopelissä kakkosvahtina. Hänet tunnettiin legendaaristen hämäysten miehenä ja koko taktisen pesäpallon ruumiillistumana. Vuoden 1970 ottelussa Puna-Mustia vastaan Kurppa näytti pelimiehen elkeet tekemällä vanhan temppunsa Matti Venäläiselle. Kun Venäläinen juoksi kakkospuolen lyönnillä kolmoselle, 2-vahti Kurppa heitti pallon nopeasti lukkarille ja kaikki kakkospuolen ulkopelaajat juoksivat hämäten kohti kakkosen pesätaustaa, jota Venäläinen luuli 2-puolen läpilyönniksi ja irtosi kolmoselta kohti kotipesää, jossa pallo on UPV:n lukkari Erkki Leppäniemen räpylässä.

Kurppa edusti seuraansa seitsemässä Itä-Länsi -ottelussa vuosina 1964-1968, 1970 ja 1973 sekä kuudessa Liitto-Lehdistö -ottelussa vuosina 1965-1968 ja 1970-1971. Suomen Cupissa hän pelasi vuosina 1970 ja 1972. Mestaruussarjassa hän pelasi kaiken kaikkiaan 270 ottelua, joissa hänen lyöntisaaliinsa oli 7+182, tuotuja juoksuja kertyi 259 ja kärkilyöntejä 88. Kurppa oli vuonna 1972 runkosarjan lyöjätilaston viides sekä etenijätilaston toinen vuonna 1966, viides vuonna 1967 sekä yhdeksäs vuonna 1968. Mestaruus tuli vuonna 1970 ja hopeamitalit 1967-1968 sekä 1973. Ensimmäisen ottelunsa pääsarjassa hän pelasi 20-vuotiaana.

Mitä hänelle kuuluu nyt?

Muutama saattaa muistaa nähneensä Petun UP-V:n järjestämillä Pesispäivillä alkuvuodesta. Siellä hän oli aktiivisesti mukana auttamassa ja opastamassa junioreita. Vaikka Petu sanookin, että pesis on asia, jota ilman hän ei voisi elää, on hänellä myös muitakin harrastuksia, kuten marjastus ja kalastus. Hänen mukaansa pesäpallo ei ole muuttunut kovinkaan paljon omista peliajoistaan ja jatkaa mielellään matkaansa pesäpallon parissa katsojan roolissa. Hänet löytää useimmiten kentän laidalta ja kesältä hän odottaa eniten edustusjoukkueen nousua.

 
UP-V:n 50-vuotistaivalta juhlimassa. Vasemmassa kuvassa pallon kierrätys pesältä pesälle ja oikeassa UP-V:n historiikin julkaisu. 

Vuonna 2006 Petu toimi Leposykkeen lukkarina Rauman puulaakiturnauksessa ja UP-V:n juhliessa 50-vuotista taivaltaan 2007, hän oli mukana Ykköspesiksen ottelussa, joka alkoi ikimuistoisella tavalla, kun Pesä-Veikkojen toistaiseksi ainoan mestaruuden vuonna 1970 voittanut joukkue kunnioitti läsnäolollaan keski-ikään ehtinyttä seuraa. Ottelun avausheitto suoritettiin perinteisellä tyylillä, kun vanhat pesislegendat kierrättivät pallon kaikilla pesillä. Mestarilukkari Erkki ”Eetu” Leppäniemi heitti pallon kotipesästä ykkösellä odottaneelle Heikki ”Känä” Virtaselle, joka jatkoi pallon edelleen mestarijoukkueen kolmosvahdille Erkki ”Rantsu” Rantamäelle. Kolmoselta pallo lingottiin UPV-ikoni Pertti ”Petu” Kurpalle, joka otti pallon kiinni, toimitti sen nopeasti kotipesään ja lähti vielä kerran tekemään kuuluisaa hämäystään juosten kakkospesän taakse.

Kuusi nopeeta

*UP-V - Pesis
*Kesä - Lämpö
*Kuusiaita - Vanha muisto
*Musiikki - Tango
*Ajolähtö - Pesät täynnä
*Kumura - Vaikea

 

“Terveisiä kaikille joukkueille ja hyvää kesää, sillä kentällä tavataan.”

Pääasia ei ole voitto vaan monta voittoa.