Kolmas askel positiiviseen maailmankatsomukseen on kolmas peruslaki, todennäköisyyden laki. Tämän lain pienten lasten opettajat tuntevat: Kun ekaluokkalainen tuli kotiin ensimmäisen koulupäivän jälkeen, hän tokaisi riemukkaasti kirkkain silmin tärkeän uutisen: Meidän opettaja sanoi, että jokainen meidän luokalla oppii lukemaan ja kirjoittamaan!!!
Uskomatonta. Kuinka opettaja kykeni tuohon suoritukseen. Takana oli vasta yksi koulupäivä, ja hän oli saanut koko luokan uskomaan, että he ovat onnistujia. Opettaja tiesi, että ellei kaveri heti oppisi taitoja, häntä ei unohdettaisi, vaan tehtäisiin töitä hänen kanssaan niin kauan … kunnes hän oppisi. Opettaja oli niin varma kaikkien onnistumisesta, että hän sai koko luokan uskomaan asiaan muutamassa tunnissa.
Kuinka aikanaan opimme laittamaan saappaat oikeaan jalkaan tai solmimaan kengännauhat? Meitä opetettiin ja kannustettiin yrittämään, kunnes me onnistuimme. Miten me olemme oppineet hiihtämään, ajamaan polkupyörällä, muistamaan kertotaulut ja kymmenen käskyä? Me olemme yrittäneet kerta toisensa jälkeen ja oppineet. Ehkä oma pitkäjänteisyys oli jo koetuksella, mutta vanhemmat, opettaja, valmentaja ja ystävät ovat olleet meitä kannustamassa. Jos intit vastaan, että ”en osaa”, sinulle vastattiin: Yritä uudelleen. Ja vihdoin, kun onnistuit, sait kehuja, kiitoksen tai halauksen.
Onko sinulla aikuisena samanlaisia tukijoukkoja innostamassa kuin lapsena? Todennäköisyyden laki toimisi tänä päivänä aikuisenakin, mutta hyvin harva antaa enää sille mahdollisuutta näyttää voimansa. Ilman tätä lakia saattaisimme silti vieläkin elää kynttilän valossa, sillä Edison yritti saada hehkulampun palamaan 12000 kertaa ennen kuin onnistui. Hänen salaisuutensa oli siinä, että hän jatkoi, kun toiset jo antoivat periksi.
Tänä päivänä kaiken pitäisi olla lapsille valmiina ja heti joko vanhempien tai valmentajien tekemänä. Ehei, oppiminen tapahtuu edelleen yrittämisen kautta. Kannusta siis harjoittelemaan näpyjä, syöttöjä, heittoja jne. kerta toisensa jälkeen. Kukaan meistä ei ole heti valmis ja itse harjoittelun matka se vasta onkin mielekäs. Varsinkin kun joku kannustaa ja tukee matkalla.
Jos yritämme kerran, ehkä toisen, toteamme, että ei tästä mitään tule. Ei tulekaan, jos siihen luovuttaa. Mutta mitä tavoitteellisemmin, sinnikkäämmin ja innostuneemmin jatkat yrittämistä, niin varmasti siitä tulee. Apujoukkojen käyttö kannustamiseen on sallittua jopa suotavaa. Etsi viereesi kannustajia. Ympäröi itsesi vahvoilla ihmisillä, jotka eivät ole periksi antajia.
Voittajat eivät koskaan anna periksi, periksi antajat eivät koskaan voita. Jos kerran seura tekee kaltaisekseen, hakeudu siis sellaiseen seuraan, joka kaltaiseksi haluat tulla.
Mukaillen Juhani Töytärin kirjasta Saavutusten Seikkailu.
