Lasikopin elämää

Oletko koskaan miettinyt, mitä LähiTapiola-areenan lasikopissa tapahtuu edustuksen peleissä? Ketä kaikkia siellä oikein istuskelee ottelun aikana tai miksi siellä on ruuhkaa ja kiire tunnin ajan ennen pelin alkua? Jos aloitetaan kertomalla, kuka istuu yleensä missäkin eli tuomarikopin puolelta, kun aloitetaan, niin oven vieressä istuu tulostaulun pitäjä, hänen vieressään ison pöytäkirjan rustaaja ja sitten ATK-kirjuri. Pidämme hiukan hajurakoa kuuluttajaan ja DJ:hin, jotka istuvat suurin piirtein keskellä koppia. Toki kyseessä on myös valtataisto naisten ja miesten välillä emmekä halua miehiä meiän puolelle koppia. VIP-kopin puoleisella päädyllä istuskelevat yleensä tuomaritarkkailijat, muutama legenda sekä sinne pystytetään kamerat, jotka kuvaavat peliä. Toki saanen muistuttaa, että jos ette halua kuunnella kommenttejamme, kun mikki on kiinni, niin en suosittele laittamaan kameroita sisäpuolelle.

Mitä me siis teemme lasikopissamme? Juoruamme, arvostelemme emmekä keskity peliin, eikö niin? Joskus saamme huomautuksen katsojilta, että taulu kuntoon tai jotain muuta. Tiesittekö muuten, että tulostaulukojeessa on kosketushäiriö, jolle emme voi mitään. Siksi sinne saattaa lipsahtaa yksi palo, juoksu tai lyöjä liikaa tai liian vähän. Järjestys on kuitenkin kopissa eri kuin kentällä eli ensin laitamme pöytäkirjat kuntoon ja sitten vasta taulun varsinkin silloin, jos kirjurit pitävät myös tulostaulua. Emmehän pysty huolehtimaan kahdesta asiasta samaan aikaan, vaikka naisia olemmekin. Joten hyvät ihmiset rauhoittukaa siellä katsomoissa, taulu tulee kuntoon jossain vaiheessa.

Kirjurit ja kuuluttaja saapuvat paikalle noin tunti ennen peliä joskus aikaisemminkin, jos haluavat. Toki olemme huomanneet, että mieluummin kannattaa tulla ajoissa paikalle, jotta vältyttäisiin kaikilta härdelleiltä, joihin parissa edellisessä kotiotteluissa olemme törmänneet. Kauden ensimmäinen kotipeli on aina kaikista haastavin, sillä silloin täytyy testata mikin ja laitteiden kunto sekä tarkastaa, toimiiko ATK-kirjurin kone vai ei. Tänäkin vuonna kirjausohjelmaa päivitettiin eikä ongelmilta vältytty. Onneksi ensimmäinen peli oli vielä kaiken lisäksi juhlaottelu ja kaikki sujui kuin rasvattu (unissamme siis ).

Myös tuomarit ilmestyvät paikalle hyvissä ajoin ennen peliä. He tarkastavat pelaajien lisenssit, lyöntijärjestykset sekä pitävät alkupuhuttelun, jossa mukana on yleensä myös kuuluttajamme. Päätuomari yleensä huomauttaa joukkueille siitä, jos lyöntijärjestystä ei ole toimitettu ajoissa kirjureille. Toki voimme itsekin sitä käydä kyselemässä, mutta pelinjohtajat tuppaavat uskomaan isoja auktoriteetteja enemmän kuin pieniä piipertäviä kirjureita. Pallotytöt ja -pojat tulevat myös ilmoittautumaan kuuluttamoon, niin saadaan esittelyissä nimet ja joukkue oikein. Päätuomari lisäksi ohjeistaa pallotyttöjä ja -poikia, miten pelissä kuuluu toimia.

Kuuluttamon väki kerkee rupattelemaan hetken ennen pelin alkua, sillä silloin, kun pilli viheltää, täytyy keskittyä itse peliin ja jättää muut hömpötykset tauolle. Siksi olisi hyvä, ettei siellä kuuluttamossa ramppaisi ylimääräistä väkeä. Kirjurointi, musan soittaminen, tulostaulun pitäminen ja kuuluttaminen ovat erittäin pikkutarkkaa hommaa eikä näiden rinnalla oikein kerkeä mitään tekemään. Seuraamme silmä tarkkana peliä, varmistamme kaikilta, kuka jäi lyöntivuoroon ja kysymme vähän väliä, oliko se nyt palo vai haava. Joskus saattaa katketa sekä ajatus että nettiyhteys tulospalveluun eikä siitä yleensä seuraa mitään hyvää, kun joutuu selvittämään pelin tiimellyksessä syitä näihin.

Tauolla saamme hengähtää hetkeksi, kunnes taas rupeamme hommiin. Siinä vaiheessa, kun peli loppuu, alkaa taas ryysis. Päätuomari tulee tarkastamaan tekosemme, tulostaulu nollataan, DJ pakkaa kamppeensa ja lähtee kotio, kuuluttaja menee pitämään lehdistötilaisuutta ja kirjurit katsovat, että kuuluttamo jää siistiin kuntoon. Tulostamme myös muutaman tilastoplanketin pelinjohtajille, ykköspalkituille ja kuuluttajalle. Aito, oikea manuaalipöytäkirja viedään Miran hoiviin, jottei se menisi hukkaan. Siinä on aikamoinen homma etsiä sitä, kun pöytäkirjoja tuntuu muutenkin löytyvän kummallisista paikoista. ATK-pöytäkirjan, jos muistaisi lähettää verkossa eteenpäin, niin päivä olisi jo melkein pulkassa. Tämän jälkeen käymme hakemassa palkkiomme ja odottelemme jo seuraavaa kotipeliä, jolloin saamme aloittaa saman rumban uudestaan.

Viimeisen kolmen vuoden aikana väki on suurin piirtein pysynyt samana kuuluttajaa ja ATK-kirjuria lukuun ottamatta. Saimme täksi kaudeksi myös DJ:n työkaveriksi, jolloin Mika saa keskittyä pelkästään kuuluttamiseen. Ellis on ollut jo useamman vuoden tulostaulunhoitaja ja minä kolmatta vuotta manuaalikirjurina, johon päädyin vahingossa ja pakosta. Mira kyseli kiinnostusta hommaan ja lupasin harkkaottelun ajan kokeilla. Tämän ottelun jälkeen sanoin ei kiitos, mutta Mira jatkoi sinnikkäästi painostusta ja siellä kopissa sitä istutaan melkein joka peli. Emman sain houkuteltua mukaan ATK-kirjuriksi helposti, onhan hän kuitenkin katselemassa Ramin pelejä muutenkin. Nyt hän vaan saa palkkion pelin seuraamisesta  Aleksi eli DJ:mme on hyvin sopeutunut mukaan varsin äänekkääseen porukkaan, jolta saattaa tulla vaikka minkämoisia sammakoita suustaan. Emmehän me ikinä ole hiljaa, vaikka mikki onkin pois päältä. Toivottavasti se ei kertaakaan jää vahingossakaan päälle 

Tiesitkö muuten, että stadion tunnetaan nyt nimellä LähiTapiola-areena? 

-Mari-